Home

Villa medica

Eng  |  Rus  | Est | Fin | Sve |  Deu
 

Palaute

 

Olin jo yli kymmenen vuoden tottunut siihen ajatukseen, että nenäni on vino eikä sille voi mitään. Kaaduin lapsena onnettomasti enkä huomannut silloin, että särkyneiden hampaiden lisäksi oli nenänikin poikki. Teini-iässä nenäni kasvoi ja sen vino muoto näkyi entisestä. Nenäluuni oli toiseen suuntaan vinossa ja oikealla oli terävä reuna, jonka vuoksi en esimerkiksi voinut kunnolla käyttää aurinkolaseja. Yritin aina välttää valokuvauksiakin. Lähetin kaksi vuotta sitten eräälle virolaiselle tunnetulle nenäkirurgille sähköpostiviestin kysymyksellä, voisiko vinoa ja terävänkyhmyistä nenääni jotenkin korjata. Sain vastaukseksi, että leikkaus on vaarallinen ja minun tulisi solmia rauha nenäni kanssa. Kärsin sen jälkeen vielä kaksi vuotta kunnes löysin Villa Medican nettisivut. Lähetin aluksi nenästäni kuvia ja sain takaisin muokatun version siitä, millainen nenästäni leikatessa tulisi. Sitten sovin ajan kirurgi Kyylon kanssa. Hänestä jäi viisaan, miellyttävän, rauhallisen ja asiallisen ihmisen kuva. Olin ennen tapaamista epäillyt leikkauksen riskejä, nyt, neuvottelun jälkeen, olin varma, että leikkaus on oikea ratkaisu. Pukeuduin ennen leikkausta sairaalapukuun, otin ensimmäisen särkylääkkeen ja juttelin vielä varttitunnin tohtori Kyylon kanssa. Leikkauspäivänä en tuntenut pelkoa, minusta tuntui, että olisin ollut jossain elokuvassa, tämä oli ensimmäinen leikkaukseni nukutuksella. Menin leikkauspöydälle pitkäksi ja ajattelin itse, että nukahdanko ollenkaan ja miten kovaa kipua tunnen…. Heräsin seuraavaksi leikkauksen jälkeen vuoteessani ja joku mukava naisihminen kysyi minulta, että onko kaikki hyvin ja ilmoitti, että leikkaus oli mennyt hyvin. Pian katsoin itseäni uteliaana peilistä ja vaikka nenäni oli kipsissä, näin tai vähintään kuvittelin, että tulos on hyvä. En tuntenut aluksi kipua, mutta hengittäminen oli nenän kautta hieman vaivalloista, sillä  nenässäni olivat vanutupsut seuraavaan aamuun asti. Nenäni tihkui myös hieman verta, mutta hienoa kipua tunsin vasta yön aikana. Painon nappia ja sain kipulääkkeitä, sen lisäksi myös ruokaa, sillä olin nälkäinenkin (heti leikkauksen jälkeen sain vaan juoda). Aamuyöstä pystyin jopa muutaman tunnin nukkumaankin, sillä suun kautta hengittäminen ei ollut mitenkään mukavaa. Aamulla poisti tohtori Kyylo nenästäni vanutupsut, se oli melko omaperäinen ja hieman epämiellyttävä kokemus, sillä ne olivat nenässäni oikein syvällä. Sain myös tietää, että leikkaus oli ollut tunnin odotettua pidempi, sillä nenäluuni oli toiselta puolelta syvemmällä ja sen korjaaminen vei aikaa. Aamiainen oli hyvää ja ajoin muutaman tunnin päästä autolla itse kotiin. Toinen ja kolmas päivä olivat minusta vaikeimmat, sillä nenäni turposi ja silmien alle syntyivät pienet mustelmat. Neljäntenä päivänä oli oloni jo melko hyvä ja viidentenä päivänä menin poistamaan sierainten välistä tikkejä. Yllätyksekseni poisti tohtori Kyylo kipsin nenältäni jo viidentenä päivänä ja samana päivänä kävin itse kaupassakin. Näytin kyllä siltä, että minut olisi pahoinpidelty, mutta tuntui hyvältä taas nähdä ihmisiä. Joka päivä oloni parantui ja kymmenen päivän päästä olivat mustelmatkin hävinneet ja oloni oli erinomainen. Siitä on nyt jo puolitoista kuukautta ja olen erittäin tyytyväinen, että päätin leikkauksesta. Ainut paikka on sierainten välistä kulkeva hieno vaaleanpunainen arpi, joka muuttuu tohtorin mukaan viimeistään vuoden päästä valkoiseksi. Ja koska sierainten väliä ei näy, ei ole kukaan muu mitään huomannutkaan. Lisäksi pystyn huomattavasti paremmin hengittämään ja jo kuukauden päästä käytin aurinkolaseja ilman niitä sopivaksi vääntämättä. Nautin itsestäni suoraan otettuja kuvia ja kaikki lähisukulaiset ovat leikkauksen tulokseen tyytyväisiä. Se on mahtavaa! Tarinastani tuli kyllä pitkä, mutta lyhyesti – ei kannata pelätä, jos nenäsi häiritsee sinua hirveästi. Anna lääkäreiden leikata, uhraa kaksi viikkoa ja elämäsi on sen jälkeen paljon parempi.


32 v mies